Lopetetaanko SAUL?

Peitenimellä SAUL toimiva ikiurheilijaliitto pitää syyskokouksensa Jyväskylässä 25.11.2017; ks. kokouskutsu.

Jyväskylän Kenttä-Urheilijat esittävät kokoukselle SAUL:n purkamista!

Yleisurheilu.fi uutisoi aikaisemmin syksyllä Urheiluliiton hallituksen kokouksesta: ”puheenjohtaja Vesa Harmaakorpi kertasi katsauksessaan masters-valiokunnassa käytyä keskustelua Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) mahdollisesta yhdistymistä [sic!] Urheiluliittoon. Harmaakorven mukaan asia on esillä SAULin vuosikokouksessa 21. marraskuuta”

Kokouskutsussa ”SAUL:n ja SUL:n välistä yhteistyötä ja mahdollista toimintojen yhdistämistä koskevat asiat” käsitellään 25.11.2017 SAUL:n purkamisesityksestä päättämisen jälkeen

Urheiluliiton masters-valiokunnan tehtävä on käynnistää masters-toiminta. Valiokunnan jäseniä ovat JKU:sta sen puheenjohtaja professori Antti Mero ja Kirsti Siekkinen

Ilmeisesti Masters-valiokunta ja SAUL eivät ole päätyneet JKU:n kannalta järkevään ratkaisuun tai sitten mitään selkeätä ehdotusta ei ole olemassakaan, koska sitä ei yksilöidä SAUL:n kokouskutsussa

Lohjan SM-kisojen yhteydessä pidetyssä tiedotustilaisuudessa ilmeni, että Urheiluliiton masters-valiokunta on yksipuolisesti sen asettama, johon SAUL:lta ei ole virallisesti pyydetty edustajia; ikiurheilijoiden kansainvälinen kilpailutoiminta on IAAF:n alaista; siksi Suomessa IAAF:n virallinen edustaja Suomen Urheiluliitto lähettää postin eteenpäin SAULiin, jos Mäkelä ja Kemppainen päättävät

Asiat näyttävät olevan SAULissa täysin sekaisin, mistä todisteena on toimminnanjohtajan toimen hakuilmoitus, jossa hakemukset osoitetaan entiselle toiminnanjohtajalle, joka antaa myös lisätietoja. Normaalitapauksessa yhteyshenkilö on joko liiton puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja

Pitäisikö ikiurheilijan syödä yöllä?

”Nykyaikainen urheiluvalmennus” (Mero 1997), pääkirjoittajina Antti Mero, Ari Nummela ja Kari Keskinen ja yli kolmekymmentä muuta kirjoittajaa, on massiivinen katsaustyyppinen teos lähestulkoon kaikista ajateltavissa olevista asioista eri urheilumuotojen ja lajien kannalta, mukaan lukien joukkuelajit.

Kirja on enimmäkseen helppolukuinen ja ymmärrettävästi kirjoitettu, mutta toisinaan esitystapa on lyhyttä ja toteavaa, jolloin ei aina tule riittävän selvästi perusteltua, miksi jokin harjoitusvaikutus toteutuu tai tapahtuu. Joskus tuntuu, että vain parin sanan lisäys olisi riittänyt parantamaan esitystä. Tämä koskee erityisesti anatomiaa ja fysiologiaa, joita en hallitse puutteellisen koulutustaustani vuoksi.

Vaikka kirja on jo lähes kaksi vuosikymmentä vanha, se on perusteellisuudessaan oiva ja edelleenkin ajankohtainen tarkistusteos sen perusteella, mitä olen viime vuosina lukenut pikajuoksusta pääasiassa Internetistä. Suosittelen kirjaa kaikille ikiurheilijoille.

Kirjassa on lyhyt luku urheiluvammoista, mutta silti jäin kaipaamaan laajempaa ohjeistusta yleisimmistä vammoista, mitä urheilijan pitäisi heti tehdä, kun vamma tulee. Ajattelen lähinnä itse kokemiani takareisi-, akilles-, nivelside- ja alaselän kipuja tai repeämiä; nuorille ja vanhemmille tämä olisi tärkeätä, koska urheilu-uran ei tarvitse suinkaan loppua ensimmäiseen vammaan; isokin vamma korjautuu yleensä sopivalla fysioterapialla sekä voima- ja lajiharjoittelua muuttamalla.

Hauska yksityiskohta kirjassa on, että urheilijan on syötävä kuusi pientä ateriaa vuorokaudessa, yksi tai kaksi kertaa yöllä, ollakseen lihasmassaa kartuttavassa eli anabolisessa tilassa. Stressihän siitä tulee, jos yölläkin on herättävä syömään! Tämä kohta kuvaa luonnollisesti aikakautensa vallitsevaa tutkimusnäkemystä ja sen eri osien korostusta valmennuksessa.

Mutta, mutta, eipä naureta, koska ikiurheilijoiden rasvaton lihasmassa ja voimat vähenevät iän myötä ja erityisen nopeasti seitsemääkymmentä lähestyttäessä ja sen jälkeen.

Se, mitä olen viime vuosina lukenut netistä, korostaa puolestaan unen ensisijaista merkitystä harjoituksista palautumisessa ja lihasmassan kasvussa, koska testosteronin ja sen stimuloiman kasvuhormonin eritys on voimakkainta syvään uneen vaipumisen jälkeen. Silloin korjautuvat siis harjoitusten aiheuttamat lihasten mikrorepeämät, jotka tuntuvat lihaskipuna. Riittävä uni tuntuu olevan urheilijoille proteiinien ja hiilihydraattien oikeita nauttimisaikataulujakin tärkeämpi palautustekijä.

Myös stressin poistajana uni on tärkeä. Jo Bud Winterin ”Relax and Win” (1. painos 1981, Jimson Leen päivittämä laitos 2012) korosti riittävän syvän unen merkitystä henkiselle ja fyysiselle rentoutumiselle, kirjahan opettaa muun muassa, kuinka rentoutustekniikoita soveltamalla nukahtaa nopeasti uudestaan.

Sain Meron & K:neiden kirjan lainaksi kilpaveikolta, jolle valittelin loikkaharjoittelun sujumattomuutta, vaikka olin levännyt 10 minuuttia rennon 200 metrin vedon jälkeen. Ehkä kirjan parasta antia ovat juuri perustelut palautumisajoille erityyppisten vetojen ja vetosarjojen välillä. Sama koskee voimaharjoittelua ja se, missä järjestyksessä erilaisia harjoitteita tulisi tehdä.

Loppupäätelmä lukemastani on se, että paljon olisi harjoittelussani muutettavaa, erityisesti jos kykenisin harjoittelemaan enemmän – vai pitäisikö nimenomaan harjoitteiden järjestystä muuttaa, että kykenisin harjoittelemaan enemmän.