Tuloskunto ei kohentunut

Aarhusissa järjestetyt ikiurheilijoiden EM-kilpailut oli hajotettu kahdelle stadionille, päivittäisten aikataulujen ollessa väljiä, joten katsomosta ei ollut juuri mitään nähtävää, koska kenttälajejakaan tanskalaiset eivät uskaltaneet järjestää yhtä useampaa samanaikaisesti juoksujen kanssa. Eikä kentällä ollut minkäänlaisia tulostauluja kuten Perthissä

Siis, järjestäjät tarjosivat hyggeä, mutta osanottajille kilpailujen välinen aika oli enemmänkin piinaa

Ensimmäinen juoksuni oli heti matkapäivän jälkeisenä aamuna 31.7 400 metrin alkuerä. Selvisin ajalla viimeisenä loppukilpailuun, mutta juoksu ei tuntunut hääviltä vallankaan 200 – 380 metrin välillä; lantion ja reisien seudun kankeus tuntui selvästi. Loppukilpailussa lähdin selvästi nopeammin, mutta vauhti hiljeni 270 metrin jälkeen loppusuoralle kaarrettaessa ja pysähtyi lähes täydellisesti suoran puolivälissä: kesän huonoin aika

200 metrillä jäin alkuerään, josta pääsy loppukilpailuun olisi ollut helpointa, koska erän ykkössijoitettu oli maailmanennätysmies Glynn Sutton. Jälleen kerran vauhtini hiipui tyystin 140 metrin jälkeen; aloitin kuntooni nähden kaarteen aivan liian kovaa, vaikka kaarrejuoksu oli mielestäni tavoitellun rentoa ja väljää; aika jäi hieman Lohjan ajasta

Jäljellä olivat viestit, joissa olimme toisia Saksan jälkeen sekä 4 x 100 metrillä että 4 x 400 metrillä

Terävimmilläni olin kilpailujen aikana itse asiassa pikaviestin vaihtoja harjoiteltaessa lämmittelyhallissa: 6 x 30 metrillä täysillä lyhyin palautuksin, sen jälkeen noin tunti palautusta (viesti juostiin klo 14.20) ja viestissä 120 metriä täysillä; varsinaisessa viestissä alaselkä ja lantion seutu tuntuivat yllättävän kankeilta lämmittelyyn verrattuna. 

Pikaviestipäivä olikin osaltani ylivoimaisesti rasittavin päivä, enhän ole koko ikiurheilija-aikanani tehnyt yhtään niin kovaa harjoitusta kuin se oli

Lohjan kilpailujen jälkeen kolmeviikkoisen herkistelyjakson aikana tein kolme kertaa lähtö- ja kiihdytysharjoittelua, juoksin kerran 400 metrin harjoituksen (joka osoitti matohappokestävyyteni loppuvan 260 metrin kohdalla) ja kahdesti täysvauhtisen 200 metriä sekä kahdesti palauttavan harjoituksen omaista verryttelyä ja pompiskelua; lopputulos oli että nopeuskestävyyteni riitti viestin takasuoraosuuteen

Miten tuloskunto löytyi 2015?

Kaksi vuotta sitten oli myös viileä kesä: tuloskunto ikiurheilun SM-kisoissa ei ollut terävimmillään, 400:llä metrillä surkea. Viisi viikkoa myöhemmin Lyonin MM-kisoissa en lievästä vammasta johtuen parantanut 100 metrin aikaani, mutta 200:lla metrillä tulos koheni 0,6 sekuntia ja 400:llä metrillä yli 2,7 sekuntia – ja kykenin vielä 4x400 metrin aloitusosuudella hieman päälle 1.08 aikaan.

Miten kunto löytyi viidessä viikossa?

Olin harjoitellut pikajuoksua joka kolmas päivä Bruunon kisoihin mennessä, joissa 400 metrin aloitusvauhti oli kova, alle 32 sekuntia ensimmäisellä puolikkaalla.

Sen jälkeen oli tasan kaksi viikkoa ennen Lyonin 100 metrin alkueriä. Sinä aikana harjoittelin neljästi: sadan metrin harjoitus (nopeuskestävyys), lähtöharjoitus (alaktinen), 400 metrin maitohappoharjoitus ja lähtöharjoitus.

Samaa olen soveltamassa nyt ennen Aarhusin ensimmäistä starttia 31.7.2017 klo 10.00 eli 400 metrin alkuerää: kilpailunomainen, mieluimmin ylivauhtinen myötätuulijuoksu joka kolmas päivä; välipäivinä verryttelyä, venyttelyä sekä selkä- ja vatsalihasten vahvistamista; loikkia ja konkkausta alaktisen harjoituksen jälkeen; Akilles-jänteiden vahvistamista jokaisen harjoituspäivän iltana

Kahden lisävuoden vaikutuksen näkee sitten lopputuloksista suhteessa Lyonin tuloksiin