Aarhusissa
järjestetyt ikiurheilijoiden EM-kilpailut oli hajotettu kahdelle stadionille, päivittäisten
aikataulujen ollessa väljiä, joten katsomosta ei ollut juuri mitään nähtävää,
koska kenttälajejakaan tanskalaiset eivät uskaltaneet järjestää yhtä useampaa
samanaikaisesti juoksujen kanssa. Eikä kentällä ollut minkäänlaisia
tulostauluja kuten Perthissä
Siis, järjestäjät
tarjosivat hyggeä, mutta
osanottajille kilpailujen välinen aika oli enemmänkin piinaa
Ensimmäinen juoksuni
oli heti matkapäivän jälkeisenä aamuna 31.7 400
metrin alkuerä. Selvisin ajalla viimeisenä loppukilpailuun, mutta juoksu ei
tuntunut hääviltä vallankaan 200 – 380 metrin välillä; lantion ja reisien seudun
kankeus tuntui selvästi. Loppukilpailussa
lähdin selvästi nopeammin, mutta vauhti hiljeni 270 metrin jälkeen loppusuoralle
kaarrettaessa ja pysähtyi lähes täydellisesti suoran puolivälissä: kesän
huonoin aika
200
metrillä jäin alkuerään, josta pääsy loppukilpailuun olisi ollut helpointa,
koska erän ykkössijoitettu oli maailmanennätysmies Glynn Sutton. Jälleen kerran
vauhtini hiipui tyystin 140 metrin jälkeen; aloitin kuntooni nähden kaarteen aivan
liian kovaa, vaikka kaarrejuoksu oli mielestäni tavoitellun rentoa ja väljää;
aika jäi hieman Lohjan ajasta
Jäljellä olivat
viestit, joissa olimme toisia Saksan jälkeen sekä 4 x
100 metrillä että 4 x
400 metrillä
Terävimmilläni olin
kilpailujen aikana itse asiassa pikaviestin vaihtoja harjoiteltaessa
lämmittelyhallissa: 6 x 30 metrillä täysillä lyhyin palautuksin, sen jälkeen
noin tunti palautusta (viesti juostiin klo 14.20) ja viestissä 120 metriä
täysillä; varsinaisessa viestissä alaselkä ja lantion seutu tuntuivat
yllättävän kankeilta lämmittelyyn verrattuna.
Pikaviestipäivä olikin osaltani ylivoimaisesti
rasittavin päivä, enhän ole koko ikiurheilija-aikanani tehnyt yhtään niin kovaa
harjoitusta kuin se oli
Lohjan
kilpailujen jälkeen kolmeviikkoisen
herkistelyjakson aikana tein kolme kertaa lähtö- ja kiihdytysharjoittelua, juoksin
kerran 400 metrin harjoituksen (joka osoitti matohappokestävyyteni loppuvan 260 metrin kohdalla) ja kahdesti täysvauhtisen 200 metriä sekä kahdesti palauttavan harjoituksen omaista verryttelyä ja
pompiskelua; lopputulos oli että nopeuskestävyyteni riitti viestin takasuoraosuuteen
