Plyometrisen voimanhankinnan paradoksi

Penikkatauti, josta kirjoitin 30.4.2015 ja 6.5.2015, ei liene varsinaista penikkatautia säären sisäpuolen lihaskiinnityksissä sääriluuhun eli sotamiehen marssimurtumaa.

Ikiurheilijana kipu säärten etupuolella ja ulkosyrjissä on kuitenkin ollut seuranani koko ajan, siitä lähtien kun aloitin harjoittelun Lahden MM-kisojen innoittamana syksyllä 2009. Sen koen jokaisen rataharjoituksen jälkeen: nykyajan mondot, tartanit ja rekortanit eivät murru urheilijan alla kuten vanhan ajan hiili- ja tiilimurskat; nyt juoksijoiden jalkojen on joustettava tai murruttava.

Esimerkiksi toissa päivänä juoksin Pukinmäen kentällä kovassa myötätuulessa kahdesti etukaarteen ja takasuoran alun; kipu tuntui säärissä jo alkulämmittelyn lopun vauhtivedoissa piikkareilla. Kipu on hallittavissa, kun se alkaa selvästi poistua noin vuorokauden kuluttua; kahden vuorokauden kuluttua voi taas tehdä hitaampivauhtisia vetoja. Alustan pitää silloin kuitenkin olla kimmoisan, jotta säärikipu ei voimistu.

Säärikivun saa aivan varmasti juoksemalla kevyttä hölkkääkin 5 – 10 cm:n lumessa tai vain kävelemällä löysässä hiekassa etelän rannoilla.

Toinen säärten etuosan kipua aiheuttava harjoittelumuoto ovat erilaiset plyometriset harjoitukset, erityisesti voimakkaasti eteenpäin suuntautuvat hypyt, joissa laskeudun päkiälle enkä koko jalkaterälle.

Selasin kalenteriani vuodelta 2013 ja tältä keväältä ja niiden konkkaus- ja hyppelymerkintöjä. Olen yleensä kirjannut kalenteriin joko ”konkkaus” tai ”hyppelyt”, jos olen tehnyt nopeusharjoituksen jälkeen noin 15 - 20 terävää konkkaa, loikkaa tai hyppyä. Tosinaan merkintä on vain ”kevyt konkkaus”, jolloin ilmeisesti en ole kyennyt täystehoisiin loikkiin tai niiden määrä on jäänyt vähäisemmäksi, ehkä 10 – 15 kpl.

Yllätys, yllätys, ajanjaksolla 1.4 – 20.7.2013 tällaisia merkintöjä on vain neljä kpl eli kerran kuukaudessa, mutta 1.4 – 20.7.2015 kokonaista 12 kpl eli kerran viikossa; talvikuukausina 1.12 – 31.3 on molempina vuosina yhtä monta eli 15 plyometrista harjoitusta, siis noin kerran viikossa.

Se, että 2013 on vain neljä plyometrista harjoitusta keväällä ja alkukesästä, ei merkitse sitä, ettenkö tuolloinkin olisi hypännyt pari kertaa matalan aidan yli tai paikallaan ilmaan nopeusharjoituksen jälkeen, mutta määrä on vain jäänyt niin vähäiseksi, etten ole kirjannut sitä kalenteriin. Syy on ollut juuri siinä, ettei ole kannattanut hyppiä tai loikkia enempää säärikivun vuoksi.

Tänä keväänä on ollut päähänpinttymä loikkia ja hypellä, vaikka säärten etuosan kipu on uusiutunut ja ylittänyt kynnyksen, joka haittaa täysvauhtisia vetoja - koska koleuskaan ei ole suosinut täysvauhtista pikajuoksua. Ehkä tänä keväänä olen myös yrittänyt konkissa ja hypyissä laskeutua nimenomaan päkiälle, koska pikajuoksussakin tullaan päkiälle.

Tämän kesän tulosten vertailu kesään 2013 näyttääkin tuottavan plyometrisen harjoittelun paradoksin: ikiurheilijan yritys hankkia sen avulla jäntereisiin pikajuoksunomaista voimaa on nimenomaan vienyt niistä voiman pois lisääntyneen säärikivun vuoksi!