Kilpailujen makuun

Kuopion ilta oli eilen lämmin, 18 astetta, ja Kuopion Reippaalla kuukausikilpailut. 100 metrin juoksuni ei ollut läheskään rentoa, vaan yritin liikaa ja kangistuin selvästi viimeisellä 30 metrillä. Harjoitusluonteisten kilpailujen juoksuihinkin pitäisi keskittyä samalla tavoin kuin mestaruuskilpailuissa!
Kun 400 metriä oli 10 minuutin jälkeen, kilpailuista tuli intervalliharjoitus. Aloitin kilpaveikkojen mukaan kovaa (kuin hallikilpailuissa olin tottunut) ja siksi viimeiset 120 metriä olivat taaperrosta, oikeastaan jo 180 metrin jälkeen: ehkä kovin maitohappokylpy, jonka olen ottanut ikiurheilijana.
Lisää lämpimiä päiviä ja kovempi vauhtisia vetoja!


PS. Kilpailun jälkeen Trattoria Sorrento oli matkan varrella; onneksi vaimoväki oli tehnyt pöytävarauksen, koska muutoin emme olisi mahtuneet sisään; ruoka oli loistavaa ja edullisesti hinnoiteltu; ei jälkeäkään fine dining-hömpästä!

Kilpailla vaiko harjoitella?

Kolea kevätsää ei ota väistyäkseen ikiurheilijoiden kilpailukauden alkaessa. Viime aikoina olen juossut vauhtivedot sisällä ja hitaammat ulkona, jossa käsineet ovat olleet tarpeen aivan eilispäivään asti.

Ensi sunnuntaina ovat Nummelan kilpailut, mutta sääennuste ei lupaa varsinaista pikajuoksukeliä, jona pidän vähintään 16⁰. Kylmässä säässä ei saa kunnon tulosta ja loukkaantumisriski kasvaa joko itse kilpailuissa tai seuraavan viikon harjoituksissa.

Kun ylihuomiselle eli perjantaille on luvassa lämpimämpää, Helsinkiin jopa 18⁰, ajattelin harjoitella silloin ja jättää kilpailemisen väliin sunnuntaina. Tähtäinhän on elokuun MM-kilpailuissa Lyonissa. Kilpailujen tuomaa kovuutta tarvitsen, mutta nimenomaan hallikisojen vauhtia nopeampia kilpailuja.

Penikkatauti liestynyt

Säärien etuosat kipeytyivät, penikkatauti, viime kuun puolivälissä juostuani Vantaanjoen rannan poluilla hölkkävetoja. Vaikka vauhti ei ollutkaan ulkona tehdyiksi vedoiksi maksimaalista, vaan rentoa 3/4 tai 4/5 -vauhtista, tulee yhden runsaan tunnin kestoisen harjoituksen aikana kuitenkin 150 - 300 metrin vetoja yhteensä noin 1,5 kilometriä. Lisäksi juoksen aerobisia alku- ja loppuverryttelyvetoja noin kaksi kilometriä ja välissä palauttavaa kävelyä pari kilometriä. Kun kuivuneet kivituhkapolut eivät olleet kimmoisia, jokaisella juoksuaskeleella tärskähti. Vastaavaa koen joka vuosi joko alkukeväästä tai loppukesästä.

Penikkatauti hellittää, kun hellittää tai muutta harjoittelua. Yleensähän sitä ei tahdo uskoa. Nytkin tulin tehneeksi konkkaus- ja loikkaharjoituksia, kun penikkatauti oli hieman hellittänyt ensimmäisen viikon jälkeen. Mutta seurauksena oli entistä kipeämmät sääret.

Eilinen plyometrinen harjoitus lähtöharjoitusten päälle Eltsun putkessa ei enää tunnu säärissä, vaan niissä lihaksissa joita lähdössä tarvitsee. Toivottavasti säät lämpenevät niin että täysvauhtista pikajuoksuharjoittelua uskaltaa tehdä ulkoradoilla.